Uudet nettikasinot 360

Ahmavaaran ei EU-kansanäänestykselle

Viime KU:n Viikkolehdessä Pekka Ahmavaara perusteli kielteistä kantaansa kansanäänestykselle. Hän toi myös esille kansanäänestysmenettelyn vaaratekijöitä. Hän peräänkuulutti Jacob Södermanin näkemystä sopimuksen oikeusvaikutuksista. Yritän täyttää hänen toivomuksensa. EU:n perustuslakisopimus on yhdistelmä EU:n nykysopimuksia ja oikeuskäytäntöä. Se on kokonaisuus, joka sisältää vanhaa ja uutta. Lukijalle ei tosin kerrota, mikä on vanhaa mikä uutta. Vanhatkin asiat ovat usein suomalaisille uusia kuten esim. EY-lain ylivalta suomalaisen lain ja jopa perustuslain suhteen. Siitä tulee EU:n perustuslakiin säännös. Aikaisemmin se perustui oikeuskäytäntöön.

EU-perustuslaki ei palauta valtaa

EU:n perustuslakisopisopimus olisi voinut palauttaa valtaa joiltakin osin jäsenvaltioille. EU:n kansalaisilla on sellainen käsitys, että Brysseliin on kasautunut liikaa valtaa. Läheisyysperiaate eli se, että päätökset kansalaisille tärkeissä asioissa tehdään niin lähellä heitä kuin mahdollista, ei hallinnut EU:n perustuslain valmistelua. Tässä sopimusehdotuksessa kuten aikaisemmissa Amsterdamin ja Nizzan sopimuksissa halutaan EU:lle lisää toimivaltaa. Samalla EU:n päätöksentekoa helpotetaan keventämällä määräenemmistövaatimuksia. Noin 30:llä alalla poistetaan jäsenmaiden veto-oikeus. Se ei ole pienelle maalle yksinomaan hyvä asia.

EU-oikeus voittaa alaa

Nykyinen EU toimii kahdessa osassa. Se toimii EY:nä – perinteisenä Euroopan yhteisönä, jossa noudatetaan EY-oikeutta ja joka on oikeushenkilö. Jäsenmaita ja niiden kansalaisia sitovat määräykset, asetukset ja direktiivit kuuluvat EY-pilariin. Lisäksi EU:hun kuuluu omina ”pilareinaan” määräykset yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa. Näiden pilareiden asiat on pääsääntöisesti käsitelty itsenäisten valtioiden yhteistyönä. Amsterdamin sopimus tosin toi muutoksia mm. maahanmuuton ja rajavalvonnan osalta. EU:n perustuslaissa ns. pilarit katoaisivat. Kaikki asiat siirtyisivät EU:lle, josta samalla tulisi oikeushenkilö. Näin yhteisö- eli EY-oikeus muuttuisi EU-oikeudeksi EY:n itse kadotessa. EY-tuomioistuimesta tulisi EU-tuomioistuin, jonka toimivalta laajenisi. Sen mahdollisuus laittaa niskoitteleva jäsenmaa ojennukseen vahvistuisi. EU:n toimivalta säätää jäsenmaita sitovia säännöksiä laajenisi. Tosin rajoituksia vielä jäisi esim. ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta sekä erityisiä edellytyksiä oikeus- ja sisäpolitiikan alueilla.

Muutos on merkittävä

Itse muutos on kuitenkin merkittävä; kuinka merkittävä, sitä ei kukaan vielä voi varmuudella tietää. Pohjimmiltaan maiden välinen yhteistyö muuttuu, niin että EU voi useammin antaa sitovia päätöksiä jäsenmaan vastustuksesta huolimatta. Uusien valtuuksien tavoite on yleensä myönteinen esim. vastustettaessa huumekauppaa, järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmisten salakuljetusta tai terrorismia. Muutos on kuitenkin periaatteellista laatua. Perinteisesti on katsottu, että itsenäisen valtion ydin on siellä, missä se voi käyttää väkivaltaa tavoitteittensa turvaamiseksi kuten poliisi- syyttäjä- oikeus- tai rajanvalvontaviranomaisten toiminnassa. Komissio voisi tehdä myös näiltä osin esityksiä, joita käsiteltäisiin sitten europarlamentissa ja ministerineuvostossa. Se että jäsenmaatkin voivat tehdä esityksiä tämän esityksen osalta, ei tätä tosiasiaa muuta. EU:n perustuslaissa vahvistetaankin Europolin sekä syyttäjäviranomaisten yhteistyöviraston Eurojustin asemaa lopullisena tavoitteena EU:n syyttäjäviraston perustaminen yli rajan liikkuvan rikollisuutta vastustamaan. Samoin rajavalvonnan tehostamiseksi ollaan jo luomassa rajavalvontavirastoa, jonka tarkastajat mm. kävisivät tarkastamassa jäsenmaiden rajavalvontaa. Prodi on esittänyt EU:lle yhteistä rajavalvontaa. Ollaan myös perustamassa puolustusmateriaalivirastoa edistämään puolustusyhteistyötä ja aseiden hankintaa.

Jäsenmaan asema heikkenee

Jäsenmaan asema muuttunee myös siten, että valtuustosäännökset on kirjoitettu ylimalkaisesti. Jaettua toimivaltaa – siis EU:n ja jäsenmaan välillä – koskee mm. ”- vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvat asiat” tahi ” – taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.” Nämä valtuudet on myöhemmissä säännöksissä täsmennetty, mutta paljon pelivaraa jää tulkinnalle. On ilmeistä, että EU:n asema myös vahvistuisi energian ja liikenteen osalta saman säännöksen nojalla.

Kun EU käyttää toimivaltaansa jaetun toimivallan puitteissa, valta siirtyy pois jäsenvaltiolta. Tämä periaate perustui ennen tulkintaan nyt siitä tulee perustuslakiin selkeä säännös.Uuteen EU:n perustuslakiin tulee myös säännös (17 artikla) siitä että EU voi ottaa minkä tahansa asian käsiteltäväkseen mikäli se on aiheellisesta perustuslaissa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, vaikka valtuuksia ei olisikaan. Tosin ministerineuvoston tulee tällöin olla yksimielinen. Itse luulin että tästä ns. joustolausekkeesta olisi jo luovuttu.

Miksi konventti juhli saavutuksiaan

Monet ovat Suomessa kilpaa vähätelleet EU-perustuslakiehdotusta. Jos ehdotuksessa olisi kyseessä vain teknislaatuinen nykysäännösten kokoaminen, miksi tulevaisuuskonventin 105 jäsentä varajäsenineen ja tarkkailijoineen juhli innostuneena työnsä päättymistä samppanjaa juomalla ja kuuntelemalla onnellisina Eurooppa-hymniä ? Giscard d’ Estaing pitää ehdotusta historiallisena saavutuksena. Tästä on kysymys ja tätä juhlittiin. EU toimisi vahvistuneena yhteisönä omine tunnuksineen ja perusoikeuksineen.

Onko kansaa kuultava?

Ahmavaara katsoo, että kansanedustajat eivät saisi välttää vastuutaan vaan päättäisivät aikanaan yksin EU:n perustuslakisopimuksesta. Kenelle suomalainen kansanedustaja on vastuussa? EU:lle, Brysselille vai suomalaisille äänestäjilleen? En havainnut viime eduskuntavaaleissa yhdenkään edustajan lupaavan, että hän siirtäisi eduskunnan lainsäädäntövaltaa EU:lle, jos tulisi valituksi. EU:n uudessa perustuslaissa ei edes ilmene, että Suomi kuuluu EU:hun eikä siltä löydy valtuutusta siirtää valtaa EU:lle. Tulevaisuuskonventin työ olikin vaalien aikana vielä kesken. Käsittääkseni EU:n perustuslakisopimukseen sisältyy merkittäviä muutoksia, josta kansaa tulisi kuulla. Vuonna 1995 käytettiin perustuslain mahdollistamaa kansanäänestystä ja sen tuloksen pohjalta poikkeuslakimenettelyä. Tämä olisi yksi vaihtoehto. Siitä on jo keskusteltava, koska paras hetki sen suorittamiseen olisi europarlamenttivaalien yhteydessä. Viime aikoina monet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Suomen uusi vuoden 2000 perustuslaki sallii poikkeuslakien käytön, vain jos poikkeus on ”rajattu”. Siksi sen voimaan saattamisen oikea tie lienee perustuslain muutos, joka tulee käsitellä kahdessa eduskunnassa. Näin suomalaisille tulisi mahdollisuus ilmaista kantansa asiasta vuoden 2007 vaaleissa avoimessa vaalitaistossa.

Käsityksemme kansanvallasta ratkaisee

EU:n perustuslakiluonnoksessa sanotaan, että se hyväksytään kussakin maassa tämän maan perustuslakia noudattaen. Ehdotuksen erään liitteen mukaan tavoitteena on hyväksyä se kahden vuoden kuluttua sopimuksen allekirjoituksesta. Luulisin, että tästä tavoitteesta yksi jos toinenkin jäsenmaa myöhästyy. Sen verran merkittäväksi EU:n perustaminen perustuslakisopimuksella on koettu monessa jäsenmaassa.

Ahmavaaran epäilyt kansanäänestyksen lieveilmiöistä ovat asioita, jotka saattavat ilmetä kaikissa vaalitaisteluissa. Pohjimmiltaan on kysymys siitä, mikä on käsityksemme kansanvaltaisuudesta. Itse uskon, että jos näkee asiassa vaivaa ja tuo kantansa rehellisesti esille, niin suomalaiset toimivat kyllä viisaasti ja vastuullisesti.

Kansalaisten Eurooppaa tuskin voidaan luoda kuulematta kansalaisia.

Jacob Söderman