EU – eliittien projektista kansalaisten projektiin

Suomessa tulisi järjestää kansanäänestys EU:n perustuslaista. Jotta kansanäänestys kuitenkin olisi mielekäs, sen pitäisi tapahtua eduskunnan päätöksen jälkeen. Kansanedustajat ovat asiantuntijoita ja kykenevät hallituksen esityksestä ja valiokuntakierroksen jälkeen tehdä perustellun päätöksensä. Tämä päätös pitäisi alistaa kansalaisten hyväksyttäväksi tai hylättäväksi, eli ratifiointimenetelmään. Näin kansalaiset voisivat varmistautua siitä, että tehty eduskuntapäätös on kansalaisten enemmistön tahdon mukainen. Koska Suomen perustuslaki ei tunne kansalaisten suoraoikeutta ratifiointiin on meidän toistaiseksi tyydyttävä neuvoa antavaan kansanäänestysoikeuteen. Tällöin ei asiantuntijat antavat neuvoa asiantuntijoille, eli kansanedustajille, jotka eivät uskalla päättää saamansa neuvoa vastaan, koska pelkäävät menettävänsä kansalaisten suosiota ja jäävän valitsematta uudelleen eduskuntaan.

Äänestin EI, koska katsoin, että perustuslaki, joka säädetään yksinomaan edustuksellisen periaatteen mukaisesti ei tulisi nauttimaan kansalaisten enemmistön tuki, eikä näin ollen tulisi olemaan toimiva.

Olen perehtynyt EU:n perustuslakiin, sen demokratian kannalta kyseenalaisiin kohtiin.

Perustuslain tarkoitus on hyvä, mutta sen toteuttaminen on mielestäni väärä. Institutionaalinen rakenne pitäisi perustua kaksikamariseen parlamenttiin, jossa molemmat parlamenttikamarit, eli kansalaisten kamari ja jäsenvaltioiden kamari ovat keskenään tasaväkisiä. Rakenteeltaan EU:n tulisi olemaan valtioliitto liittovaltion valtiosääntöineen, Sveitsin kansalaisvaltaisen mallin mukaan, jossa kansalaisperusoikeuteen kuuluu oikeus ratifioida parlamentin päätökset.

USA:n presidenttivaltaisen liittovaltiomalli ei nähdäkseni sopisi EU:lle, eikä liioin Saksan mallin mukainen puoluevaltainen liittovaltio. Sen sijaan Sveitsin mallin mukainen kansalaisvaltainen valtioliitto, joka on täydennetty liittovaltion valtiosäännöllä, uskon sopivan EU:lle. Tämä takoitta, että EU:lla tulisi olla presidentti ilman sen enempiä valta-oikeuksia, kuin muilla hallituksen jäsenillä. Hän johtaisi ministeriönsä presidenttitehtävänsä ohella ja äänestettäisiin parlamentin molempien kamarien yhteisistunnossa vuodeksi kerrallaan presidentiksi, ja toimisi sen vuoden ajan hallituksen puheenjohtajana. EU:n presidentti tulisi edustaa Unionia ulospäin. Tämän mallin mukaan EU:lla tulisi olemaan parlamentin valitsema ulkoministeri, joka johtaisi oman ulkoministeriönsä.

En pidä huippukokousjärjestelmää hyvänä. Niistä on tullut liikaa verorahoilla tuhlaavia poliittisia näytelmiä turvaamaan ”perhepotretteineen” johtavien poliitikkojen julkisuustarvetta heidän tulevia vaalejaan varten.

Kysymys on mielipidemittaus, jolla ei ole kansalaisten suorien valtaoikeuksien mitään tekemistä. Ehdottaisin, että artikla korvattaisiin toisella artiklalla, joka sisältäisi kansalaisten oikeuksia tehdä aloitteita ja parlamentaarisen käsittelyn jälkeen itse äänestämällä hyväksyä tai hylätä kansalaisten aloitteen. Sveitsin kokemusten mukaan kansalaiset ovat keskimäärin hyväksyneet vain yhden kymmenestä kansalaisten aloitteista.

Suomi ei jäisi kaukaiseksi EU-lähiöksi, jos EU:lla olisi kaksi tasaväkistä parlamenttikamaria ja päätöksen tekoon vaadittaisiin kaksoisenemmistö.

Etuja: sodan vaaran epätodennäköisyys EU:n valtioiden välillä, alhainen inflaatio ja yhteinen raha.

Päätösvallan keskittyminen Brysseliin johtaa siihen, että moni asia, kuten metsästysoikeus, nuuskiminen ja alkoholilainsäädäntö siirtyy pois jäsenvaltioiden päätösoikeuspiiristä vähentäen jäsenvaltioiden mahdollisuuksia hoitaa oman tulevaisuutta luovaa lainsäädäntöä.

Voi hyvinkin olla, että kuluttajansuojan osalta on ollut kuluttajalle hyötyä. Kuluttajien oikeuksista on hyödyllistä pohtia KULUTTAJIEN KESKUSTELUFOORUMISSA EU tasolla, mutta itse päätöksenteko pitäisi tapahtua jäsenvaltioiden omissa puitteissa.

Torsten Almquist

VTM/tutkija