Uudet nettikasinot 360

EU kiirastulessa

Ulkoministeri Erkki Tuomioja kirjoitti HBL:n kolumnissaan, Ranskan ja Hollannin EU:n perustuslakiesityksen hylkäävien kansanäänestysten jälkeen, ”ettei aika vielä ole tullut haudata EU:ta”. Niin ”ei vielä”, mutta koska? Vastaukseni on: Ei koskaan. Sillä lyhyessä ajassa vuodesta 1870 vuoteen 1945, eli 75 vuodessa, olemme me eurooppalaiset kolmessa verisessä sodassa yrittäneet viedä toisiltamme hengen – ja aina vain yhä tehokkaammin. Tämä osoittaa etteivät Euroopan kansat kykene elämään rauhanomaisesti toistensa kanssa, ilman yhteisöä, joka tekee keskenään sotimisen mahdottomaksi. Tästä syystä EU syntyikin.

Mutta EU lähti liikkeelle väärin päin, sanoo Tsekin presidentti, Vaclav Klaus, liberaali ja tunnettu EU-skeptikkona. Hän kirjoittaa kokosivun artikkelissaan NZZ:ssä 30.8.05, että poliittinen eliitti on ollut ikään kuin vauhtisokea. EU on rakennettu eliitin projektina ja eliitin itsensä hyväksi eikä tavallisen kansalaisen hyväksi. Kansalainen ei ole pysynyt vauhdissa mukana. Ei olla tiedetty, eikä vieläkään tiedetä, mihin mennään, mihin poliittinen eliitti meidät vie? Mitkä ovat EU:n lopulliset ulkoiset rajat? Mikä on EU:n lopullinen päätöksentekorakenne, joka takaisi EU:n päämääräksi turvata rauhan Euroopan kansojen välillä ikuisiksi ajoiksi?

Kriittisiä ääniä ei otettu huomioon vauhdikkaassa menossa, ja näin syntyi EU:sta korttitalo, joka oli alun perin luhistumiseen tuomittu, väittää Vaclav Klaus. Jollei rakennettu korttitalo olisi luhistunut kansanäänestyksiin perustuslaista se olisi kaatunut muista syistä, kuten Turkin jäsenyyteen tai rahoitusongelmiinsa, sanoo Klaus ja katsoo että, ideasta ”Eurooppalainen valtio” on luovuttava. Hän peräänkuuluttaa poliittista järjestelmää, joka rakentuisi liberaaliseen demokratiaan jossa yhdistyy ihmisten luonnollinen lojaliteetti omaan kansakuntaansa sekä alkuperäinen kansallinen identiteettitunne. Klausin mielestä meidän on luovuttava ylikansallisista rakenteista Euroopassa ja keskityttävä luomaan ”Euroopan Valtioiden Organisaatio”, jonka jäsenet muodostuvat Euroopan valtioista, eikä niiden kansalaisista.

Vahvaa tekstiä! On helppoa yhtyä Tsekin presidentin kritiikkiin EU:n epäonnistumisen syistä, mutta hänen ehdotukseensa pelkän valtioliiton rakentaminen EU:n tilalle on jo vaikeampi yhtyä.

EU nykytilassa on kuin tyrmätty nyrkkeilijä, joka vielä horjuen nousee ja jatkaa varjonyrkkeilyä, tajuamatta hävinneensä ottelun tämän erän. Neuvotteleminen Turkin jäsenyydestä tai rahoitusongelmien puiminen EU:n nykyjärjestelmän puitteissa ei ole realismia. Poliittinen eliitti polkee vettä paikallaan. Kokouksiin palaa veronmaksajien rahaa runsaasti ja turhaan. Kansalainen kokee itsensä yhä enemmän ulkopuolisena, vaikka joutuukin rahoittamaan koko toiminnan. Niin totesikin Alankomaan kuningatar Beatrix valtaistuinpuheensa Eurooppaa koskevassa kappaleessaan, että kansalaisten pitää tulevaisuudessa enemmän kuin tähän saakka tuntea, että heidät otetaan mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön.

EU-parlamentin puhemies Josep Borrell lausui Brysselissä, parlamentin järjestämässä keskustelutilaisuudessa tietoyhteiskunnasta 12.-14.9., että ”yhtenä syynä yhdistyneen Euroopan ja kansalaisten väliseen kuiluun on viestintävaikeudet EU toimielinten ja kansalaisten välillä”. Ehkä pienenä syynä. Suurin syy vieraantumiselle lienee kuitenkin EU:n eliitin päätöksentekomonopoli, joka sulkee kansalaiset tehokkaasti poliittisen vallankäytön ja vastuun ulkopuolelle.

On vaikeata uskoa poliittisen eliitin uskaltavan hyväksyä Turkkia EU:n jäseneksi ilman kansanäänestystä, esimerkiksi Ranskassa. Tulos on helppo ennakoida, joten minkä takia jatkaa tätä ”varjonyrkkeilyä”?

EU:n auki oleva rahoituskysymys on ehkä Turkin ongelmaa vakavampi. Mikään yritys ei pysy pystyssä ilman, että sen rahoitus on kunnossa. Tilanne EU:ssa Saksan vaalien jälkeen on hankala. Saksa on EU:n suurin rahoittaja ja nettomaksaja. Saksalla on itsellään suuria sekä taloudellisia että poliittisia vaikeuksia, eikä voida edellyttää, että saksalaiset veronmaksajat ilman muuta jatkuvasti hyväksyisivät tähänastista rahojensa valumista EU:n kassaan. Muiden suurten nettorahoittajien protestit on ennestään puitavana Brysselissä.

Presidentti Vaclav Klausin ehdotus muuttaa EU puhtaasti valtioiden väliseksi, sopimuspohjaiseksi valtioliitoksi on ymmärrettävä, mutta valitettavasti kestämätön. Menneisyys osoittaa, että valtioliittosopimukset ovat vain välivaihe kohti liitovaltiota (Sveitsi, USA). EU:n monivuotinen entinen komission presidentti Jaques Delors, vannottu valtioliittolainen federalisti, tavoitteli EU:ta kehittäessään määrätietoisesti valtioliiton ja liittovaltion yhdistelmämuotoa sveitsiläisen mallin mukaan, mutta ei saanut tarpeeksi kannatusta visionsa läpiviemiseksi.

Saattaa olla, että EU vielä joutuu palaamaan Delorsin malliin, joka on valtiosääntöpohjainen, eikä sopimuspohjainen. Tässä mallissa jäsenvaltiot säilyttävät itsenäisyytensä ja siirtävät oman tahtonsa mukaisesti liittovaltion päätöksentekotasolle vain ne asiat, joiden katsovat vaativan keskitettyä lainsäädäntöä. Kansalaisten osallistuminen poliittiseen vallankäyttöön ja vastuuseen toteutuisi oikeudellisesti suoran demokratian menetelmin, eli kansalaisten referendumin ja aloiteoikeuksien puitteissa. Jos näin tapahtuisi, muuttuisi EU:n luonne nykyisestä eliittien yhteisöstä kansalaisten yhteisöksi. Näin poistuisi ne kaksi suurta estettä, jotka vieraannuttavat kansalaiset Euroopan yhteistyöstä, eli demokratian vaje ja tunne kansallisvaltion itsenäisyysidentiteetin kaikkoamisesta.

Torsten Almquist