EU uhkaa revetä liitoksistaan
Euroopan Unionin kehitys on nopeudellaan ylittänyt miltei kaikki odotukset. Tämä koskee sekä maantieteellistä laajentumista että integraation syvenemistä. Viimeisen kahden vuoden aikana EU on nielaissut kymmenen uutta jäsenvaltiota jäsenekseen. Ja nyt jäseniä on tarkoitus lisätä ainakin neljällä: Romanialla, Bulgarialla, Kroatialla ja Turkilla. Varsinkin Turkki on kulttuuriltaan ja uskonnoltaan muusta Euroopasta poikkeava, mutta sen mukaan ottamisella voi olla myös oma rikastuttava vaikutuksensa eläköityvälle EU-Euroopalle.
Samanaikaisesti EU:n miltei räjähdysmäisen laajenemisen kanssa ollaan EU:sta tunnetusti tekemässä liittovaltiota. Toisin sanoen EU:ta hallitaan jatkossa yhä enemmän keskitetysti Brysselistä käsin, ja EU:n perustuslaki syrjäyttää kasvavassa määrin kansallisen lainsäädännön. Näinhän on jo osin tapahtunutkin. Vaikka uusi perustuslaki sisältääkin ainakin teoriassa mahdollisuuden yksittäisen jäsenvaltion eroamiselle unionista, on perustuslain henki kokonaisuudessaan liittovaltiomainen.
Mielestäni olisi syytä vakavasti pohtia, pyrkiikö EU tekemään liian paljon liian nopeasti. Vaarana on, että EU repeää liitoksistaan pyrkiessään nielaisemaan liian suurta saalista yhdellä kertaa. Olisiko sittenkin niin, että unionilla on lähivuosinaan edessä vakiinnuttamisen vaihe, jossa keskitytään toteuttamaan jo hyväksytyt tavoitteet? Näinhän eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on kirjoittanut (Suomen Kuvalehti, heinäkuu 2004).
Integraation pikaista syventämistä tulisi lykätä, kunnes laajenemisprosessi on saatettu jonkinlaiseen päätökseen. Tämä tulisi Suomen kansanedustajienkin oivaltaa joutuessaan mitä ilmeisimmin päättämään EU-perustuslain ratifioinnista. Oma kysymyksensä on, millaisella enemmistöllä eduskunnan tulee hyväksyä unionin syventämissopimus. Jos se katsotaan pelkäksi valtiosopimukseksi, riittänee 2/3:n enemmistö. Jos se taas tulkitaan perustuslaiksi, niin kuin asia objektiivisesti katsoen on, vaaditaan 5/6:n enemmistö. Hallituksen kannanottoa tähän kysymykseen kaivataan pikaisesti.
Ralph Jaari