EU yskii vastamäessä

ETELÄ-SUOMEN SANOMAT

”Eurooppa – eliittien petos” on Ranskassa vastailmestyneen kirjan ”Europe, la trahison des élites” nimi. Kirjan on kirjoittanut EU-kriitikko Raoul Marc Jennar. Le Monde Diplomatique lehti on palkinnut kirjan vuoden tärkeimpänä esseenä, raportoi HBL:n (1.12.) Pariisin kirjeenvaihtaja Gunn Gestrin. Hän kertoo, että tutkija Jennar palkintorahan sijasta saa luennoida sekä ulkomailla että Ranskassa, muun muassa Paris-Sorbonnen yliopistossa. Aika mielenkiintoista, ennen Ranskan ensi vuoden kansanäänestystä EU:n perustuslakisopimuksesta!

En voi uskoa, että EU:n poliittinen eliitti ehdotuksellaan ”Sopimukseksi EUROOPAN PERUSTUSLAISTA” tieten tahtoen pettää kansalaisiaan. Mutta tosiasia on, että tämä sopimus, joka jo on EU:n jäsenmaiden hallitusten hyväksymä, sisältää artiklan VI 45, joka monopolisoi poliittisen vallan 25 jäsenmaiden puoluepoliittisen toimijoiden käyttöön. Artikla kuuluu: ”Unionin toiminta perustuu edustuksellisen demokratian periaatteeseen.” On tuskin mahdollista, että 25 maan hallitukset ja kansanedustajat sekä 732 europarlamentaarikkoa EU komission myötävaikutuksellakaan löytäisivät yhteistä nimittäjää ulko-turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa – muista kansalaisia kohtalokkaasti koskevista kysymyksistä puhumattakaan.

Tämän takia katsottiinkin konventissa, jonka käsialaa perustuslain sopimusteksti on, että oli tarkoituksenmukaista kytkeä kansalaiset jollain tavalla mukaan EU:n päätös- ja lainsäädäntötyöhön. Näin syntyi artikla VI 46, joka suo kansalaisille aloiteoikeuden määrätyin ehdoin. Mistään aidosta kansalaisaloiteoikeudesta ei kuitenkaan ole kyse. Artiklan kohdassa neljä sanotaan, että ”vähintään miljoona kansalaista merkittävästä määrästä jäsenvaltioita voi tehdä aloitteen komissiolle…”. Itse asiassa tämä artikla antaa kansalaisille vain oikeuden kirjallisesti kanavoida mielipiteensä käsiteltäväksi komissiolle, joka ryhtyy toimenpiteisiin mielipideilmaisun vuoksi – tai sitten ei. Aloitteen jatkokäsittely jää kokonaan komission, parlamentin ja ministerineuvoston palloteltavaksi ja päätettäväksi, ilman kansalaisten mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon.

Osallistuva demokratia edellyttää kansalaisten oikeutta välittömään osallistumiseen päätöksentekoon. Mikäli säädetty kansalaisaloiteoikeus vastaisi ”osallistuvan demokratian periaatetta”, kuten 46 artiklan otsake kuuluu, pitäisi sen EU:n instituutioiden käsittelyn jälkeen, ja ministerineuvoston suosituksella sen hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi, tulla kansalaisten eteen ratkaistavaksi. Artikla VI 45 estää tämän. Sama koskee referendum-oikeuden käyttöönottoa päätöksentekomenetelmässä – siis kansalaisten suoraa oikeutta ratifioida tärkeitä päätöksiä ja säädettyjä lakeja.

EU:n kansalaiset suljetaan tehokkaasti EU:n päätöksentekotoiminnan ulkopuolelle. Tämä voi koitua EU:lle kohtalokkaaksi.

Yksittäinen kansallisvaltio tulee yleensä jotenkuten toimeen yhdellä neljästä demokratian kriteereistä. Esimerkiksi Suomessa kyse on vaalioikeudesta, jolla kansalaiset luopuvat suorasta henkilökohtaisesta oikeudestaan osallistua poliittiseen päätöksentekoon kansanedustajiensa hyväksi. Mutta 25 maan yhteisö löytää tuskin yksimielisyyttä, ratkaistakseen eteen tulevia, äärimmäisen arkoja yhteisön kaikkia kansalaisia läheisesti koskevia ongelmia pelkällä edustuksellisen demokratian päätöksentekomenetelmällä. Uskonnolliset, kielelliset ja mentaaliset erot ovat liian suuria.

Juurruttamalla päätökset kansalaisten ja jäsenmaiden enemmistön tahtoon aloite-, referendum- ja välittömään ratifiointioikeuteen, voi EU kuitenkin ”pysyä kasassa”. Muuten on suuri vaara, että yhteisö hajoaa. EU yskii jo pahasti vastamäessä. Ratkaistavia yhtenäisyyttä koettelevia koetinkiviä ovat lähitulevaisuudessa edellä mainittujen lisäksi muun muassa Turkin jäsenyys, EU:n taistelujoukot, turvatakuut, demokratiavaje, pakolaisongelma ja rahoituskysymykset.

Onko 25 jäsenmaan ministerineuvosto kykenevä ja pätevä päättämään näistä kysymyksistä EU:n kansalaisten puolesta? Tulevatko kansalaiset ja jäsenmaat alistumaan päätöksiin? Auttaako, että EU saa presidentin, eli Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja Eurooppa-neuvosto ulkoministerin?

Sveitsin liittovaltion nykyinen oikeusministeri Christoph Blocher mainitsi ennen ministeriaikaansa että, EU on älyllinen virherakennelma ( ”eine intellektuelle Fehlerkonstruktion”). Sveitsi on valtioliitto, jolla on liittovaltiosääntö, jonka mukaan jäsenvaltiot (= kantonit) ovat itsenäisiä. Kantonit ja niiden kansalaiset ovat kuitenkin rajoittaneet itsenäisyyttään siirtämällä määrättyjä tehtäviä liittovaltionsa hoidettaviksi.

Sveitsin 26 jäsenkantonin yhteisö on rakennettu kansalaisaloite-, referendum- ja kansalaisten välittömällä ratifiointioikeudella alhaalta ylöspäin, eikä kuten EU ylhäältä alaspäin. Ilman että valtiovalta täten olisi ankkuroitu suoraan kansalaisten tahtoon ei Sveitsi olisi ”pysynyt kasassa”.

EU on 25 jäsenmaan yhteisö ja muistuttaa periaatteessa Sveitsiä. Sen synty oli tuskallinen, mutta käyttämällä demokratian kaikkia neljää kansalaisten perusoikeutta, vaali-, aloite-, referendum- ja ratifiointioikeutta, Sveitsi nousi köyhyydestä vaurauteen ja Euroopan vakaimmaksi demokratiaksi.

Mikäli sopimus Euroopan perustuslaista hyväksytään, mutta se ei toimi käytännössä, on tehtävä uusi sopimusehdotus, jolloin Sveitsin menetelmät ja kokemukset on hyvä tuntea ja pitää mielessä.

Torsten Almquist