Kansan ääni

Iltalehti

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. Meillä on siten voimassa niin sanottu kansansuvereenisuus. Valta on tavallaan vain ”lainassa” eduskunnalla ja sen luottamusta nauttivalla hallituksella. Haltuunsa uskottua valtaa edustajat eivät voi luovuttaa lopullisesti muualle, vaikka kansainvälinen yhteistyö onkin tuiki tärkeää. Perustuslakimme mukaan ”Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi”. Muuta yleistä valtuutusta luopua kansallisesta määräämisvallasta valtiosääntömme ei tunne.

Muodollisen vallankäytön lisäksi kansalaiset ovat avainasemassa myös ihmisinä ja kansalaisyhteiskunnan jäseninä. Perustuslaissa korostetaankin yksilön oikeutta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Aidossa kansanvallassa tällainen vaikuttaminen ei sekään saa jäädä korulauseeksi.

Euroopan unionin uusi perustuslaki lepää kahdella pilarilla: se ”ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä”. Ei siis riitä, että jäsenvaltiot ratifioivat sopimuksen Euroopan perustuslaiksi, vaan kansalaistenkin on se hyväksyttävä.

Perustuslaillisen sopimuksen myötä nykyinen EU lakkaa, ja sen tilalle syntyy uusi yhteisö. Osa kansallisvaltioille perinteisesti kuulunutta itsemääräämisoikeutta siirtyy samalla uudelle unionille. Erityisen selvästi tämä koskee sellaisia kansainvälisiä velvoitteita, joihin tuleva EU sitoutuu määräenemmistöpäätöksin. Yksimielisyysvaatimuksen väistyessä emme enää voi estää sitä, että Suomikin voi tulla sidotuksi velvoitteisiin, joita itse vähemmistönä ehkä kiivaastikin vastustamme.

Voidaan myös kysyä, voivatko EU:n tuleva presidentti ja ulkoministeri edustaa kaikkia suomalaisia, jos emme ole selvästi osoittaneet tahtoamme antaa uusille elimille tällaista toimivaltaa.

Mitä kauemmas EU liukuu kansalaistensa arjesta, sitä epäluuloisemmiksi vallan lähteet eli ihmiset tulevat. Ruotsalaiset torjuivat maan koko eliitin ajaman liittymisen EMU:un paljolti juuri tästä syystä. He olivat lisäksi nähneet, että ahtaat raamit talous- ja rahapolitiikan harjoittamiselle määrittävä EMU:n vakaussopimus ei tiukan paikan tullen sidokaan suuria maita, kuten Ranskaa, Saksaa ja Italiaa. Miksi liittyä kerhoon, jossa jotkut ovat selvästi tasa-arvoisempia kuin toiset, varsinkaan kun maan oma talous on pärjännyt rahaliiton ulkopuolella paremmin kuin klubin jäsenten?

EU:n perustuslain lopulliseen muotoonsa sorvaava hallitusten välinen kokous eli HVK alkaa viikonvaihteessa Roomassa. Jos suurten EU-maiden selvästi ilmaisema tahto * jonka Saksan ulkoministeri Joschka Fischer kävi kertomassa Suomessakin * toteutuu, sen tekstiin ei ole tulossa kovin merkittäviä muutoksia.

Euroopan perustuslaista on meilläkin viime aikoina vaadittu kansanäänestystä. Kansansuvereenisuuden kannalta se onkin ainoa kestävä ratkaisu. Näin tärkeässä asiassa isännän ääntä on kuultava.

EU-jäsenyys on kaventanut kansanvaltaa kaikkialla. Yhtenä syynä siihen on se, että EU-asiat käsitellään pienissä piireissä. Muut eivät niihin usein ehdi vihkiytyäkään.

Se, että jo nyt harvat päättävät , ei kuitenkaan saa olla argumentti kansanäänestystä vastaan. Päinvastoin, juuri siksi kansalaiset olisikin vihdoin otettava mukaan vaikuttamaan. Muussa tapauksessa demokratiavaje vain syvenee entisestään.

Demokratian elvyttäminen on aloitettava kotoa.

Neuvoa-antavan kansalaisten kuulemisen lisäksi meillekin olisi omaksuttava myös sitovat kansanäänestykset. Samalla kansalaisaloitteet – jotka tulevat uudessa perustuslaissa osaksi koko EU-tason politiikkaa * olisi hyväksyttävä kotimaassakin yhdeksi vaikuttamisen kanavaksi.

Matti Wuori