Kansanäänestys EU:n perustuslaista olisi hyvä mahdollisuus

Aamupostin pääkirjoitus (14.9.) kysyy pitäisikö Kansanäänestystä EU:n perustuslaista tulla. Pääministeri Matti Vanhanen on ilmoittanut, ettei pidä neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä tarpeellisena.

Suomalaisia koskeva päätöksenteko tapahtuu yhä useammin ylikansallisten foorumeiden kautta, kaukana kansalaisista. Hallituspuolueiden kolmen koplan – Kalliomäen, Enestamin ja Vanhasen – keskinäinen sopiminen kansanäänestyksestä on yksi parhaimmista syistä kansanäänestyksen järjestämiseen. Edustuksellinen demokratia on Suomessa liian harvojen käsissä.

EU:n perustuslain valmistelu on ollut tärkeä etappi unionin historiassa. Esimerkiksi Laekenin huippukokouksessa (2001) unionin todettiin olevan historiallisessa käännekohdassa. Huippukokous haastoi tuolloin perustuslain valmistelukunnan vastaamaan kysymykseen siitä, ?miten Eurooppa-hanketta ja unionin toimielimiä voidaan tuoda lähemmäs kansalaisia?.

Ilman kansanäänestystä EU:n perustuslain onkin vaikeaa ilmentää kansalaisten tahtoa, kuten sen ensimmäisessä artiklassa todetaan:

?Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuutta yhdessä, perustetaan Euroopan unioni, jolle jäsenvaltiot antavat toimivaltaa yhteisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.?

Kansanäänestyksen järjestämisestä on sovittu jo lähes kymmenessä maassa. Vain muutamassa maassa on tähän mennessä tehty päätös siitä, että kansanäänestystä ei järjestetä. On vaikea perustella, miksi muualla äänestys järjestetään, mutta Suomessa ei. Erityisesti tämä tuntuu kummalliselta, kun kansanäänestystä ovat suositelleet nimenomaan konventin eli EU:n perustuslain valmistelukunnan jäsenet.

Esimerkiksi Ranskan presidentti Jacques Chiracin mielestä kansanäänestys EU:n perustuslaista on järjestettävä, koska uusi perustuslaillinen sopimus koskee suoraan ranskalaisia. On vaikea kuvitella, että sama perustuslaillinen sopimus ei yhtä lailla koskisi suomalaisia siinä missä muitakin eurooppalaisia.

Toisin kuin Aamupostin haastattelema Teija Tiilikainen väittää, EU:n perustuslaillinen sopimus muuttaa unionin luonnetta kiistatta. Perustuslaki muuttaa toimielinten valtasuhteita, jäsenmaiden edustusta komissiossa, päätöksentekomenettelyä unionin sisällä. Perustuslaillisen sopimuksen mukaan EU:sta tulee oikeushenkilö ja sen pohjalta perustetaan yhteinen puolustus ja ulkoministeri. Unioni on myös muuttumassa maatalous ja kauppapolitiikan saroilla joilla on selviä vaikutuksia hyvinvointivaltion perusteisiin. Perustuslaki vahvistaa kaiken kaikkiaan ylikansallisen unionin asemaa suhteessa jäsenvaltiohin.

Aamupostin pääkirjoituksessa vihjataan myös, että kansanäänestystä vaatisi kaikkein koviten EU:n vastustajat. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Suomeen perustetussa laajapohjaisessa Kansanäänestystoimikunnassa on mukana sekä EU:n perustuslain kannattajia että vastustajia ja vielä kantansa auki pitäviä. Lisätietoja kansanäänestyskampanjasta löytyy osoitteesta www.kansanaanestys.fi

Kansanäänestyksen vastustajat tuntuvat pelkäävän, että kansalaiset hylkäisivät perustuslain. Jos perustuslaki ei keskeisellä tavalla muuta unionin luonnetta, kuten kansanäänestyksen vastustajat ovat puhuneet, ei pitäisi olla pelkoa perustuslain hylkäämisestäkään. Mahdollisen perustuslain hylkäämisen jälkeen vanhat sopimukset ovat edelleen voimassa. Kansanäänestyksessä on kysymys siitä, mitä unionin kansalaiset ajattelevat integraation tulevaisuudesta.

Kansanäänestystä ei voida vastustaa siksi, että kansaa rasitettaisiin turhaan. Tämä on sama asia kun kiellettäisiin kansanvalta. Demokratia ei perustu pakkoon vaan siihen, että kansalaisillä on mahdollisuus ilmaista oma tahtonsa. EU:n perustuslain yleinen hyväksyttävyys tai epäoikeudenmukaisuus voitaisiin testata koko unionissa toteutettavalla kansanäänestyksellä. Jos ei kannata kansanäänestystä tässä asiassa, pitäisi kysyä, kannattaako yleistä äänioikeutta tai demokratiaa ylipäätään.

Kansanäänestyksen vaatimuksessa ei lopulta ole kysymys siitä, onko sille olemassa juridista tarvetta. Kysymys ei pelkisty myöskään siihen, halutaanko nykyistä integraatiota vastustaa tai syventää. Kysymys on pikemminkin siitä, että kansalaisilla pitää olla mahdollisuus ilmaista oma kantansa eurooppalaisesta integraatiosta, sen muodoista ja suunnasta. Kansanäänestyksen keskeinen merkitys on se, että siinä toteutuu kansalaisten suvereniteetti.

Mikäli kansalaisia halutaan osallistaa Euroopan yhdentymiskehitykseen, olisi kansanäänestys nyt hyvä mahdollisuus ja kymmenen pisteen paikka tuoda unionia lähemmäksi ihmisten arkipäivää.

Leo Stranius
kansanäänestystoimikunta
puheenjohtaja, Maan ystävät ry