Kansanäänestys, sittenkin

21.6.2004 Lauri Kontro (Maaseudun Tulevaisuus)

EU:n uusi perussopimus eli perustuslaki on nyt valmis. Sopimuksen oli pakko syntyä. Jos pitkään jahkattua paperia ei olisi saatu aikaan, koko systeemi olisi alkanut horjua.

Sopimus on paksu, mutta silti se selkiyttää järjestelmää, tekee sen paremmin ymmärrettäväksi. Yhteen paperiin on koottu, mitä EU tekee ja miten EU-lait syntyvät.

Perustuslain tarkoitus on ilman muuta hyvä. Jotkut sanovat silti, että perustuslaki on tehty vain, jotta valtaa voitaisiin salaa siirrellä jostakin jonnekin. Olen eri mieltä. Jos valtaa siirrellään, se tehdään mahdollisimman julkisesti.

Kyllä sopimus selkiyttää asioita. Silti tämäkin sopimus on aika monimutkainen. Kun sopimustekstiä lukee, niin kaiken ymmärtääkseen täytyy osata munkkilatinaa.

Suurin taisto käytiin äänivallasta ministerineuvostossa. Lopputulos oli se, että suuret maat jyräsivät pienten maiden rintaman. Kun säännöt muuttuvat, suurten merkitys korostuu. Pienten on entistä vaikeampi estää edes yhteisrintamassa päätöksiä, jos suuret ovat jostakin asiasta yhtä mieltä.

On sanottu, että uusi sopimus ei muuta nykyistä tilannetta. Sen vuoksi asiasta ei kannata järjestää kansanäänestystä. Asiaa kannattaa kuitenkin miettiä.

Kansanäänestyksiä tulee monissa maissa, mm. Britanniassa ja Tanskassa. Ei tarvitse olla selvännäkijä tietääkseen, että poliittinen paine kansanäänestyksen suuntaan kasvaa myös meillä kasvaa.

Uusi sopimus muuttaa silti asioita, ei ehkä paljon, mutta kuitenkin. Siirrytään enemmistöpäätöksiin ministerineuvossa. Kaikilla ei ole enää omaa komissaaria. Parlamentin valta kasvaa. Yhteistä puolustusta suunnitellaan.

Kyllä tästä sopimuksesta olisi paras järjestää meilläkin kansanäänestys. Se saattaisi olla monessa mielessä hyvä ratkaisu.

Sekä sopimuksen puolustajat, että sen vastustajat joutuisivat perustelemaan kantansa. Kansanäänestys olisi myös melkoinen keskusteluprojekti. Parempaa keinoa aktivoida kansa ei olisi.

Vaihtoehdotkin olisivat selvät, kyllä tai ei. Sopimus hyväksyttäisiin ja jatkettaisiin EU:n jäseninä. Tai sitten erottaisiin.

Kansalaisena olen sitä mieltä, että erokaan ei olisi hyvä ratkaisu, parempi siis jatkaa. Mutta kyllä sitä pitäisi ensin kysyä koko kansalta.