Kansanäänestys vallankäytön välineenä

Torsten Almquist

MUISTIO
Tutkija/VTM
Vapaa toimittaja

Mikäli tarkoitus on saattaa kansalaiset osallistujiksi poliittiseen reaalivallan käyttöön olisi Suomen perustuslakiin tehtävä ainakin seuraavat muutokset:

2 § ”Valtiovalta Suomessa kuuluu sen kansalaisille, joita edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansalaisten vallankäyttöön sisältyy yksilön vaalioikeus ja oikeus äänestämällä osallistua poliittiseen päätöksentekoon”. (Loput pykälästä jäisi muuttumattomaksi).

Perustelu: Vaalioikeus on luovutusoikeus, mikä tarkoittaa, että kansalaiset luopuvat oikeudestaan itse osallistua päätöksentekoon asiakysymyksissä ja alistuvat kansanedustajien tahtoon (holhousperiaate). Kansalaisten äänioikeus asiakysymyksissä ei ole luovutusoikeus, vaan se tekee kansalaiset vastuullisiksi toimijoiksi ja poliittisen päätöksenteon seurausten kantajiksi (itsemääräämisperiaate). Kansalaisten poliittinen vastuullisuus luo yhteiskuntaan nykyistä solidaarisemman sosiaalisen ilmapiirin, vakauttaa hallitusvaltaa ja helpottaa sovun löytymistä työmarkkinoiden osapuolten välillä. Muutos tässä mielessä on tärkeä, sillä sosiaalinen rauha ja vakaa poliittinen ympäristö luovat taloudellisten yritysten toiminnalle turvallisuutta. Kilpailu investoinneista kovenee huomattavasti, kun EU:n uudet jäsenmaat yrittävät edullisilla verolakeillaan houkutella yrityksiä maihinsa. Suomi ei voi vastata tähän kilpailuun muulla tavalla kuin tarjota tuottavalle taloudelliselle toiminnalle uskottava vakaa toimintaympäristöä. Onnistuminen tässä asiassa olisi tärkeää työllisyyden parantamiseksi ja hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi ainakin nykyisellä tasolla.

3 § Lisäys ensimmäiseen momenttiin: ”Kansalaiset osallistuvat päätöksentekoon aloite- ja referendumoikeuksillaan, sen mukaan kuin lailla erikseen säädetään”.

Perustelu: Kansalaisten tekemä aloite (esim. 80.000 allekirjoitusta) olisi käsiteltävä samalla tavalla kuin eduskunta-aloite ja hallituksen perustellulla suosituksella alistettava kansalaisten hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Kansalaiset olisi otettava tasavertaisiksi lainsäätäjiksi mukaan valtiollisten tehtävien hoitoon. Mitä parlamentarismiin tulee voidaan pyyhkiä otsakkeesta sanat ”ja parlamentarismi” jolloin jäisi: ”Valtiollisten tehtävien jako”. Säädettyjen lakien demokraattinen legitiimiys tulisi toteennäytetyksi referendum-vaatimuksen (esim. 40.000 allekirjoitusta) toteuttamisen välityksellä (tai sitten ei, jolloin säädetty laki raukeaisi) ja koskisi asioita eikä henkilöitä. Kielteiseen päätökseen vaikuttava syy (syyt) huomioon ottaen voisi hallitus antaa eduskunnalle uuden lakiesityksen, joka oletettavasti tulisi hyväksytyksi. Näin syntyisi vuoropuhelu kansalaisten ja lainsäätäjän välillä, jolloin tämän lainsäädäntöprosessin tuloksena olisi voimaanastuneiden lakien toteen näytetty legitimiteetti.

Näin vakautuisi hallitusvalta, koska eduskunnan luottamusäänestykset jäisivät pois. Hallituksen jäsenten nauttima luottamus kävisi ilmi aina eduskuntavaalien jälkeen suoritettavien hallitusten jäsenten eduskunnan ministerivaaleissa, jolloin jokainen ministeriehdokas valittaisiin kuten 61 § nyt säätää pääministerin valitsemisesta. Kansanedustajat äänestävät kansalaisten puolesta ja kansalaisten toivomusten mukaan lienee tarvetta saada etukäteen varmuutta siitä, että ministeriksi valittu henkilö nauttii eduskunnan enemmistön (= kansalaisten enemmistön) luottamusta, eikä vain oman puolueensa luottamusta. Käyttäähän ministeri vaikutusvaltaansa koko kansakunnan puolesta ja hyväksi, eikä vain oman puolueensa etujen ajamiseksi (vaatii korjauksia 61 §:ään) Näillä muutoksilla avautuisi ”yhteisten asioiden hoito” kansalaisille. Teknisesti toteutuisi kansalaisten osallistuminen äänestämällä, (=kansanäänestyksillä) eli samalla tavalla kuin kansanedustajatkin päättävät asiakysymykset eduskunnassa.

14 § Tässä pykälässä pitäisi säätää missä tapauksissa referendumi on pakollinen (lähinnä perustuslakimuutokset) ja missä valinnanvarainen. Pykälässä pitäisi selvästi tehdä ero vaalioikeuden ja äänioikeuden välillä. Termiä ”kansanäänestys” ei pitäisi käyttää, koska se on pelkästään tekninen apuväline millä kansalaiset toteuttavat perustuslaillisia oikeuksiaan.

53 § On tarpeeton.

Mikäli yllä ehdotetut avainmuutokset perustuslaissamme toteutetaan siirtyisimme edustuksellisesta demokratiasta puoliedustukselliseen demokratiaan, jossa kansanedustajat ja kansalaiset yhteisesti ja yhtäläisesti osallistuisivat poliittiseen päätöksentekoon ja yhteisesti kantaisivat vastuun maamme tulevaisuutta luovasta toiminnasta. Tämä muutos olisi käsitykseni mukaan kansalaisten enemmistön toivomuksen mukainen.

Helsingissä, 10.12.2003