Kansanäänestystä pitäisi nyt kokeilla

HS:n pääkirjoituksessa 3.11.2003 pohditaan muoti-ilmiötä nimeltä kansanäänestys. Historiallista taustaa vasten kansanäänestyksen järjestäminen sopii huonosti poliittiseen kulttuuriimme.

Tämä on varmasti totta. Poliittinen kulttuurimme on kuitenkin muuttumassa ja kansanäänestyksiä vaaditaan yhä enemmän, kuten pääkirjoituksessakin todetaan.

Missä on aito halu ymmärtää kansanäänestyksen mahdollisuus. Mielummin perustellaan sitä, miksi kansanäänestystä ei ole pakko järjestää.

Lähdetään siitä olettamuksesta, että mitään demokratiavajetta tai EU:n legitimiteettiongelmaa ei olisi. Ei oteta kansanäänestyksen potentiaalisia hyötyjä huomioon, vaan pelätään sen vaikutuksia.

Nythän olisi kerrankin hyvä mahdollisuus kokeilla. Kansanäänestyksen järjestämistä EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta voi perustella monesta eri näkökulmasta.

Ensinnäkin kansanäänestys olisi teokas vastaus Euroopan unionin legitimiteettikriisiin. Ilman kansanäänestystä perustuslain on vaikeaa ilmentää kansalaisten tahtoa kuten sen ensimmäisessä artiklassa juhlallisesti todetaan.

Kansallisvaltionäkökulmasta voidaan väitellä loputtomiin siitä, onko EU muuttunut vuoden 1994 kansanäänestyksen jälkeen niin merkittävästi, että kansanäänestys olisi tarpeen.

Ainakaan silloin ei keskusteltu EU:n oikeushenkilöllisyydestä, yhteisestä perustuslaista tai puolustuksesta, puhumattakaan presidentistä, ulkoministeristä tai salkuttomista komissaareista.

Tärkeintä on, että kansanäänestys lisäisi kansalaisten kiinnostusta EU-asioihin ja toisi päätöksenteon osaksi työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluja.

Suurin osa konventin jäsenistä on suositellut kansanäänestyksen järjestämistä. Euroopan parlamentti toisti saman vaatimuksen omassa lausunnossaan syyskuussa 2003.

Tuoreen Eurobarometrin mukaan 80 prosenttia EU25-maiden kansalaisista haluaa äänestää tulevasta EU:n perustuslaista.

Suomen Gallupin alkusyksystä tekemän tutkimuksen mukaan taas 55 prosenttia suomalaisista suhtautuu kansanäänestykseen positiivisesti.

Ainakin kahdeksassa EU-maassa on päätetty tai päätetään järjestää kansanäänestys. Miksi muualla asiasta saadaan äänestää, mutta Suomessa ei?

Kuinka muualla kansanäänestys voidaan perustella ja muotoilla vakuuttavasti, mutta Suomessa ei?

Herää kysymys, miten ihmiset osaavat äänestää kunnallisvaaleissa tai eduskuntavaaleissa, joissa asioita on lukemattomia ja jotkut niistä hyvin monimutkaisia.

Irvokasta on lisäksi se, että kansalaiset demokratian toimeksiantajana joutuvat pyytämään äänestyslupaa kansanedustajilta, joiden pitäisi toimia demokratiassa palveluntarjoajina?

Jos ei kannata kansanäänestystä tässä asiassa, pitäisi kysyä itseltään kannattaako yleistä äänioikeutta tai demokratiaa ylipäätään.

Leo Stranius
puheenjohtaja
Maan ystävät ry.
Helsinki