Kansanäänestysvaatimusta ei torjuttu

8.10.2003 Helsingin Sanomat

Pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen pohti kirjoituksessaan (HS 3.10.2003), milloin kansanäänestys on paikallaan. Kirjoitus heijastaa sitä väärinkäsitystä, että eduskunta olisi nyt torjunut vaatimuksen EU:n tulevan perustuslakisopimuksen alistamisesta kansanäänestykseen, ja että sekä ulkoasiainvaliokunta että perustuslakivaliokunta olisivat todenneet kansanäänestyksen tarpeettomaksi.

Näin asia ei ole. Kansanäänestys-kysymyksessä eduskunta nojautuu perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Siinä suhtaudutaan lähtökohtaisen avoimesti kansanäänestykseen, mutta lopullista päätöstä ei haluttu vielä tehdä. Lausunnossa todetaan muun muassa, että ”uudella sopimuksella varta vasten tavoitellaan perustuslaille ominaisia syvällisiä vaikutuksia”, ja että ”kansanäänestysmenettelyssä kampanjointi voisi lisätä unionin kansalaisten tietoisuutta”.

Perustuslakivaliokunta tarkastelee tilannetta analyyttisin äänenpainoin: ”Samankaltaiset legitimiteettinäkökohdat, jotka Suomessa liitettiin vuoden 1994 kansanäänestykseen, ovat nyt asiaankuuluvia unionin tasolla ja on syytä ottaa huomioon arvioitaessa kansanäänestyksen järjestämistä”. Päätös kansanäänestyksen järjestämisestä riippuu valiokunnan mukaan ”mitä suurimmassa määrin poliittisista arvioista”. Myös selkeä enemmistö perustuslakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista otti varovasti myönteisen kannan kansanäänestykseen.

Tilanne ei siis suinkaan ole sellainen kuin Pennanen kirjoittaa, että ”poliitikot ja asiantuntijat suhtautuvat yleensäkin kielteisesti kansanäänestyksiin”.

Pennanen pohdiskelee kiinnostavasti kansanäänestyksen järjestämisen edellytyksiä ja seurauksia. Se, että kansanedustajat voisivat valita toisin kuin kansa, ei ole nähdäkseni peruste kansanäänestystä vastaan, vaan sen puolesta.

Olen samaa mieltä Pennasen kanssa myös siitä, että demokratiallemme olisi hyväksi, jos kansalaisille tarjottaisiin ainakin joskus tilaisuus vaikuttaa suoraan johonkin asiakysymykseen. Suomessa pitäisi myös suunnata kohti päättäviä kansanäänestyksiä, joissa kansalaisille olisi täysin selvää, miten heidän äänensä vaikuttaa.

Aivan erityisen hyvin päättävä kansanäänestys, jossa siis eduskunnan tekemä päätös alistetaan kansalaisten hyväksyttäväksi tai hylättäväksi, sopisi tilanteisiin, joissa kansallista toimivaltaa luovutetaan ylikansalliselle tasolle kuten EU:lle.

Kun neuvoa antava kansanäänestys on vähintäänkin moraalisesti ja poliittisesti velvoittava, olisi perusteltua korjata pykälät käytäntöä vastaaviksi.

Pennanen kysyy oikeutetusti, mitä tapahtuu, jos kansalaisten enemmistö hylkää EU:n perustuslaillisen sopimuksen kansanäänestyksessä. Tämä on mahdollisuus, jota pitää tarkastella rehellisesti, mikäli kansanäänestys päätetään järjestää.

Eliitin projekteille demokratia muodostaa aina riskin. Paljon vaarallisempaa on kuitenkin se, että kansalaiset kokevat itsensä vieraiksi unionissa, joka kuitenkin yhä vahvemmin vaikuttaa heidän elämäänsä.

Vastuullisten päätöksentekijöiden pitää nyt selvittää, mitä kielteisestä kansanäänestystuloksesta seuraisi. Tuskin siitä maailmanloppu tulisi, mutta Suomen suhde unioniin joutuisi perustavaa laatua olevaan tarkasteluun. Itse toivon, että HVK tuottaa sellaisen ratkaisun, jota kaikessa epätäydellisyydessäänkin pystyy puolustamaan kansalaiskeskustelussa.

Kansanäänestystä eivät todellakaan vaadi vain EU:n vastustajat. Me kansanäänestyksen puolesta eri syistä työskentelevät edustajat aiomme jatkaa ponnistelujamme, jotta ainutlaatuinen mahdollisuus saada kansalaiset mukaan pohtimaan EU:n tulevaisuutta toteutuisi ensi vuonna.

Heidi Hautala
Kansanedustaja (vihr.)
Helsinki