Kyllä EU:n perustuslaki-kansanäänestykselle

Kansanuutiset Viikkolehti 7.11.2003

Pekka Ahmavaara kirjoittaa Kansanuutisten Viikkolehdessä (31.10.2003), että kansanäänestys EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta olisi turha ja perusteeton, asetelmaltaan harhaanjohtava ja demokratialle jopa vahingollinen. Lisäksi Ahmavaara väittää, että vasemmistoliiton kanta kansanäänestyksen vaatimuksesta oli hätiköity ja perusteltu vain oppositiopolitiikan lähtökohdista.

Mielestämme kansanäänestys EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta on tärkeä, perusteltu ja asetelmaltaan selkeä. Kansanäänestys edistää demokratian monipuolista toteutumista. Vasemmistoliiton kanta asiaan on ollut poliittisessa keskustelussa demokratian kirkas johtotähti.

Kansanäänestyksen järjestämistä EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta voi perustella monesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin kansanäänestys olisi tehokas vastaus Euroopan unionin legitimiteettikriisiin. Ilman kansanäänestystä perustuslain on vaikeaa ilmentää kansalaisten tahtoa kuten sen ensimmäisessä artiklassa juhlallisesti todetaan.

Kansallisvaltionäkökulmasta voidaan väitellä loputtomiin siitä, onko EU muuttunut vuoden 1994 kansanäänestyksen jälkeen niin merkittävästi, että kansanäänestys olisi tarpeen. Ainakaan silloin ei keskusteltu EU:n oikeushenkilöllisyydestä, yhteisestä perustuslaista tai puolustuksesta, puhumattakaan presidentistä, ulkoministeristä tai salkuttomista komissaareista. Tärkeintä on, että kansanäänestys lisäisi kansalaisten kiinnostusta EU-asioihin ja toisi päätöksenteon osaksi työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluja.

Suurin osa konventin jäsenistä on suositellut kansanäänestyksen järjestämistä. Euroopan parlamentti toisti saman vaatimuksen omassa lausunnossaan syyskuussa 2003. Tuoreen Eurobarometrin mukaan 80 prosenttia EU25-maiden kansalaisista haluaa äänestää tulevasta EU:n perustuslaista. Suomen Gallupin alkusyksystä tekemän tutkimuksen mukaan taas 55 prosenttia suomalaisista suhtautuu kansanäänestykseen positiivisesti.

Ainakin kahdeksassa EU-maassa on päätetty tai päätetään järjestää kansanäänestys. Kuinka muualla EU-perustuslaki voidaan perustella ja avata kansalaisille, kun se Suomessa on niin mahdotonta? Miksi muualla asiasta saadaan äänestää, mutta Suomessa ei? Herää kysymys, miten ihmiset osaavat äänestää kunnallisvaaleissa tai eduskuntavaaleissa, joissa asioita on lukemattomia ja jotkut niistä hyvin monimutkaisia.

Pekka Ahmavaaran mukaan vain pieni osa kansalaisista kokisi asian äänestämisen arvoiseksi. Hän pelkää, että europarlamenttivaalejakin alhaisempi äänestyskäyttäytyminen tekisi irvikuvan tästä kansanvallan välittömimmästä muodosta. Kokemus ei tue Ahmavaaran pelkoja: esimerkiksi vuonna 1994 EU-kansanäänestykseen osallistui 74 prosenttia äänioikeutetuista.

Eikö irvokkaampaa ole se, että kansalaiset demokratian toimeksiantajana joutuvat pyytämään äänestyslupaa kansanedustajilta, joiden pitäisi toimia demokratiassa palveluntarjoajina? Jos ei kannata kansanäänestystä tässä asiassa, pitäisi kysyä itseltään kannattaako yleistä äänioikeutta tai demokratiaa ylipäätään.

Kulttuurin muutos ja aika ovat kansanäänestysten puolella. Vaikka lainsäädäntö kulkee pahasti perässä ja sitovan kansanäänestyksen järjestämiseksi pitäisi muuttaa perustuslakia, Suomeenkin on rantautumassa kansalaisia enemmän osallistava päätöksentekokulttuuri. Vasemmistoliitto voi valita oman kantansa – jarruttaako vai nopeuttaako se tätä kehitystä.

Leo Stranius
Maan ystävät
puheenjohtaja

Annukka Berg
Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakam
EU-työryhmän jäsen