Neuvoa-antavien sijasta sitoviin kansanäänestyksiin

HS:n pääkirjoitus 4.8. peräänkuulutti keskustelua kansanäänestyksen asemasta suomalaisessa päätöksenteossa. Vastaan haasteeseen tuomalla esiin erään kokonaan huomiotta jääneen näkökohdan.

Kansanvallan toteutumisen kannalta neuvoa-antava kansanäänestys on merkillinen keksintö. Edustuksellisessa demokratiassa kansan valitsemien päättäjien luulisi olevan perillä siitä, mitä heidän valitsijansa ajattelevat vaalikauden mittaan esille tulevista tärkeistä asioista. Elleivät päättäjät tätä tiedä, edustuksellinen demokratia ei toimi.

EU:n perustuslakiluonnoksesta oli käytettävissä kaikki olennainen tieto jo vuoden 2003 eduskuntavaalien ja vähintäänkin kesäkuisten europarlamenttivaalien alla. Jos uusi perustuslaillinen sopimus on niin tärkeä muutos Suomen kannalta, sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt nousta molempien vaalien keskeiseksi teemaksi. Kukin voi päätellä, missä mitassa näin tapahtui.

Mikäli päättäjät tarvitsevat kansalaisten neuvoa päätöksiä harkitessaan, he voivat aina kysyä sitä valitsijoiltaan. Mielipidetutkimukset antavat myös varsin luotettavaa tietoa kansalaisten näkemyksistä. Neuvoa-antava kansanäänestys tarjoaa päättäjille lähinnä suojamuurin, jonka taakse on helppo vetäytyä vaikeissa ratkaisuissa.

Kansanäänestysten tulisikin olla sitovia. Sitova kansanäänestys järjestettäisiin joko eduskunnan päätöksellä tai tietyn suuruisen kansalaisten joukon sitä vaatiessa. Joukon pitäisi toki olla riittävän suuri, jotta kansanäänestystä ei järjestettäisi vähäisistä asioista. Sitovan kansanäänestyksen mahdollisuus sitoisi edustuksellisen kansanvallan tyylikkäästi suoraan kansanvaltaan, vaikkei tätä mahdollisuutta koskaan käytettäisikään.

Harkittaessa neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä EU:n perustuslaista on arvioitava, muuttaako perustuslaki unionin luonnetta dramaattisemmin kuin esimerkiksi Nizzan ja Amsterdamin sopimukset. Oman käsitykseni mukaan ei muuta, ja tällä perusteella kansanäänestys ei olisi tarpeen. Kansanäänestys antaisi kuitenkin oivan tilaisuuden lisätä suomalaisten perehtyneisyyttä ja sitoutumista unionin tavoitteisiin. Tämä on sinänsä arvokas päämäärä ja käsittääkseni myös riittävä kansanäänestyksen peruste.

Pekka Sauri
apulaiskaupunginjohtaja
Helsinki