Uudet nettikasinot 360

Väärin äänestetty?

Kaikissa vaaleissa on riskinsä.

Arnold Schwarzeneggerin valinta Kalifornian kuvernööriksi järkyttää fiksuja ihmisiä. Äänestäjät ovat osoittaneet huonoa harkintakykyä, protestoineet nykymenoa vastaan tai perustaneet valintansa asioiden sijasta mielikuviin. Kauheaa. Schwarzeneggerin äänivyöry osoittaa, että viime viikkojenkin keskustelussa kansanäänestyksiin liitetyt riskit toteutuvat täysimittaisina aivan tavallisissa vaaleissa. Muistissa on erään toisenkin itävaltalaisen poliitikon vaalimenestyksen korkealla tasolla aiheuttama paniikki.

Jopa valtio-oppineet luistavat objektiivisuuden vaatimuksesta suomiessaan kansan valistumattomuutta ja arviointikyvyn puutetta. Olisi terveellistä arvioida edustuksellisen demokratian heikkouksia samalla mitalla. Åbo Akademin valtiotieteen professori Göran Djupsund varoittaa, että harva haluaisi kokea ”täydellisen suoran demokratian seuraukset”, jos kansa saisi päättää kuolemanrangaistuksista, eläkkeistä ja kulttuurista (HS 1.10.03). Djupsund katsookin edustuksellisen demokratian kasvattavan ja kehittävän kansalaisia, jotka joutuvat osaltaan päättämään asioista. Äärimielipiteiden murentuessa ”kultainen, mutta harmahtava keskitie voittaa”. Havainto on arvokas, mutta miksei sitä voi soveltaa yhtä hyvin kansalaiskeskusteluun, jota kansanäänestykset kiistatta vahvistavat? Poliitikoiltakin voi odottaa tiettyä vastuuntuntoa, etteivät he vastoin parempaa tietoa lähde kärjistämään kysymyksenasettelua. Todellisuudessa kukaan ei esitä valintaa edustuksellisen ja suoran demokratian välillä vaan niiden yhdistämistä tasapainoisella tavalla, jotta vuorovaikutus ja oppiminen päättäjien ja kansalaisten kesken lisääntyisi.

Yhteiskunnallinen keskustelu on tosiaan aika ikävää, jos sitä käydään vain vaaleilla valittujen kesken muiden istuessa katsomon puolella. Sveitsiläinen, kauan Suomessa asunut ystäväni sanoo, että Sveitsissä kahviloissa keskustellaan myös politiikasta. Syynä lienee se, että ihmiset ovat mukana päättämässä asioista myös vaalien välillä. Silmiini sattui tuore ranskalainen tutkimus, jonka mukaan EU:n perustuslakia epäileviä yhdistää heikko usko omaan tulevaisuuteensa. EU ei ole tarjonnut heille tähänkään asti paljon. Meidän fiksujen on turha selittää, että hyväksyessämme EU:n tiivistymisen luomme villeille markkinavoimille pontevaa vastavoimaa.

Kansanäänestyskeskustelujen pelottava riskiryhmä on monissa maissa varmasti samankaltainen. Voimattomuuden tunne, koulutuksen puute ja epävarmuus tulevaisuudesta saavat ihmisen äänestämään eliitin näkökulmasta väärin tai ainakin asian vierestä. Voimattomuus epäilemättä tekee tilaa myös äärimielipiteille. Yksi edustuksellistakin demokratiaa eniten uhkaavista ilmiöistä on yhteiskuntien jakautuminen voittajiin ja häviäjiin, eivät kansanäänestykset. Jokaisen vaaleilla valitun edustajan itsesuojeluvaiston pitäisi sanoa, että kaikkinainen osattomuuden tunne koituu laajalle levitessään edustuksellisen demokratian kohtaloksi. Jos Jean-Jacques Rousseau eläisi, hän olisi varmasti kovin kiinnostunut kehittämään kanssamme kansalaisten osallistumismahdollisuuksia uudenaikaisen valistuksen välineenä. Sveitsiläisen ystäväni tavoin haluaisin nähdä, että Suomessakin tuhansien pöytien äärellä kodeissa, työpaikoilla, kahviloissa ja kapakoissa olisi lupa keskustella ainakin välillä myös politiikasta.

Heidi Hautala