Vallankeskittämisen sijaan kansalaisia tulisi aktivoida mukaan EU:n päätöksentekoprosessiin

Hengähdystauko EU:n perustuslain käsittelyssä on nyt paikallaan. Hallitusten välisen konferenssin epäonnistumisesta syytetään kansallisia intressejä. EU:n ongelmana eivät ole jäsenmaiden ristiriitaiset intressit, kun tietysti 452 miljoonaisessa satoja etnisiä eturyhmiä ja alueita sisältävällä alueella on keskenään ristiriitaisia kansallisia intressejä, vaan liian syvä ja laaja integraatio ja päätösvallan keskittäminen unionin toimielimille. EU:n tulisi pysyä läheisyysperiaatteen mukaisesti omassa roolissaan kansainvälisenä järjestönä. Tulisi ymmärtää integraation optimirajat.

Pohjimmiltaan on kysymys millaisen ideologian ja filosofian perusteelle EU:ta rakennamme. Me voisimme kehittää sitä kansainvälisenä järjestönä, jossa otetaan huomioon kansalliset ja etniset erityispiirteet uskonnon, talouden, kulttuurin ja sijainnin määrittäessä yksilöllisesti integraation syvyyden. Tällöin EU nauttisi kansalaistensa hyväksyntää. Toinen tapa kehittää EU:ta on machiavellimäinen poliittisen ja taloudellisen vallan keskittäminen valtuutuslausekkeilla uusille instituutioille, joiden toiminnasta ja päätöksentekomenettelystä suurimmalla osalta EU:n kansalaisista ei ole minkäänlaista käsitystä. Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet päätöksentekoon eivät pohjoismaisen demokratiakäsityksen mukaisesti lisäänny, vaan talouden faktorit, globaalisti toimivat yritykset saavat suurimmat vaikutusmahdollisuudet.

Natsien vainoja paennut juutalainen valtio-oppinut filosofi Hannah Arendt näki poliittisen toiminnan ihmisen välisen olemisen päämääränä. Hänen mukaansa suurin syy juutalaisten joukkomurhaan oli juutalaisessa kulttuurissa itsessään. Juutalaiset keskittyivät työhön, kaupankäyntiin ja kulttuurinsa luomiseen, mutta pysyivät poissa poliittiselta areenalta. Heidän olisi pitänyt olla Arendtin mukaan siellä missä politiikkaa tehdään, jotta he olisivat tienneet miten sitä tehdään. Saksan poliittinen kulttuuri kääntyi heitä vastaan, koska he eivät olleet siinä itse mukana.

EU:n nykykehitys pyyhkii kansalaiset ja kansalliset parlamentit pois politiikan areenalta, vaikka kansalaisten tulisi olla siellä missä politiikkaa tehdään. Kansalaiset suuntaavat katseensa yhä kohti Arkadianmäkeä, johon poliittiset odotukset kohdistuvat, koska he eivät samaistu eivätkä sitoudu Brysselissä tehtyihin päätöksiin. Politiikanteon massiivinen monumentti on yhä keskellä Helsinkiä, vaikka jo 80 prosenttia lainsäädäntötyöstä tehdään Brysselissä. Pahimpien kriitikkojen mielestä EU tulee tukehtumaan legitimiteettikriisiin, eli yleiseen hyväksyttävyyden kriisiin. Kansalaiset eivät koe EU:ta omanaan, eivätkä he samaistu tai osallistu EU:n harjoittamaan vallankäyttöön.

Hannah Arendtin opetukset ovat juuri nyt hyvin ajankohtaisia. EU:sta tulee luoda kansalaistensa osallistuva järjestö, jossa vaikuttamismahdollisuudet vallankeskittämisen sijaan paranisivat. Politiikka paikallistuisi ja kansalaiset saisivat yhä enemmän päätösvaltaa omista asioistaan. EU:n perustuslakia luonut tulevaisuuskonventti päätti kuitenkin valita toisen, vallan keskittämisen tien. Se olisi voinut kehittää EU:ta aivan toisenlaiseen suuntaan. Kansalaistensa silmissä legitimiteettinsä menettäneestä EU:sta ei ole kenellekään mitään hyötyä. EU:n perustuslaista tulisi järjestää kansanäänestys, jotta kansalaiset saisivat omat mielipiteensä ja näkemyksensä julkiseen keskusteluun ja politiikan areenalle. Tämä aktivoisi myös mukaan poliittiseen keskusteluun perustuslain sisällöstä. EU:n tulisi olla siellä missä ovat sen kansalaiset, koska vain siten he osallistuvat ja sitoutuvat mukaan poliittiseen prosessiin. Tämä periaate määrittelee tehokkaasti järkevän integraation rajat ja syvyyden.

Asmo Maanselkä
Kristillisdemokraattisten Nuorten puheenjohtaja,
Toimi Kankaanniemen avustaja