Yhteiskunnallinen holhoojajärjestelmä purettava
Ranskalaisten ”ei” EU:n perustuslakisopimukselle, 29.toukokuuta, on poikkeuksellinen tapahtuma Euroopan integraation historiassa. Tähän saakka ovat aina edustuksellisesti valittujen päätöksen tekijöiden – eli valtioiden päämiesten – erimielisyydet johtaneet eri kriiseihin, joista kuitenkin aina tavalla tai toisella on selvitty. Tanskassa ja Irlannissa on äänestetty ”ei” Maastrichtin ja Nizzan sopimuksille, mutta korjattu uusilla äänestyksillä, jolla ongelmat on saatu pois päiväjärjestyksestä Nyt on tilanne toinen. Kansalaiset ovat nousseet voimakkain tunnelatauksin päätöksentekijöitä vastaan. Oireellista tilanteelle on, että tämä tapahtui Ranskassa, Euroopan vallankumouksen ydinmaassa. Onneksi ilman väkivaltaa, oikeusvaltion sääntöjen puitteissa. Ranskalaiset pääsivät kunnolla vallan makuun. Hollantilaiset seurasivat heti perässä. Tuuli on kääntynyt poliitikkoja vastaan. Kansanäänestyksiä on vielä tulossa Luxemburgissa, Tanskassa, Portugalissa, Tshekissä, Isossa-Britanniassa (lykätty tai peruutettu), Irlannissa ja Puolassa. Jos niitä ylipäätään enää järjestetään. Saattaa olla, että poliittinen eliitti katsoo parhaaksi välttää julkista kädenvääntöä kansalaisten kanssa. Koska tulos on tiedossa.
Saksan johto ei uskaltanut haastaa kansalaisiaan äänestykseen, vaikka Saksan liittovaltion perustuslaki (artikla 20 / 2.) antaa siihen mahdollisuuden. Saksa on EU:n suurin rahoittaja. Ja saattaa olla, että saksalaiset veronmaksajat olisivat vielä tuntuvammin kuin ranskalaiset kepittäneet omia poliitikkojaan mm. verorahojen syytämisestä Brysseliin. Vaikkakin sillä asialla ei ole suoranaisesti mitään tekemistä itse EU:n perustuslakiesityksen kanssa. Perustuslaki ratifioitiin Saksan liittovaltioparlamentissa ennen Ranskan kansanäänestystä.
Nyt EU on neuvoton. Mitä pitäisi tehdä? Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker, joka vielä tämän kuun aikana vastaa EU:n puheenjohtajuudesta, on uhannut erota pääministerin tehtävästä, jos luxemburgilaiset 10.7. äänestävät ”ei”. EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso kehottaa pitämään kiinni perustuslakisopimuksesta ja uskoo huippukokouksen tämän kuun 16.-17 p:nä. löytävän yhteisymmärryksen asiasta. Jacques Chirac ja Gerhard Schröder yrittävät tekohengityksellä päästä eteenpäin. Tony Blair haluaa kuopata koko kansanäänestyksen. Mielipiteet ja toivomukset vellovat laidasta laitaan. Euroopan poliittinen eliitti näyttää olevan eksyksissä. Suomen pääministeri Matti Vanhanen neuvoo pitämään pään kylmänä ja rauhallisesti odottaa mitä tuleman pitää. Muuta kai emme voi tehdä. Tai voimmeko?
Kyllä nähdäkseni voimme. Oppia näkemään, että Euroopan perustuslakisopimuksen onnistumisen edellytykset puuttuvat. Lähtökohta konventin työssä on ollut virheellinen. En usko, että tänä päivänä enää Euroopan kansalaisia voidaan holhota. Perustuslakiehdotuksen henki on alun perin ollut demokratialle vieras. Majesteetit ja presidentit sanotaan johdannossa olleen ”innostuneita, vakuuttuneita, varmoja” ja ovat ”päättäneet jatkaa Euroopan yhteisöjen…” jne. Artikla I-1 todetaan että, perustuslaki ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa …jne. Mutta mistä he sen tietävät? Koska heidän holhoojansa ovat näin päättäneet! Koko perustuslakisopimus on kansojen holhoojilta kansalaisilleen annettu vaikeaselkoinen 481 sivua käsittävä säädösopus liitteineen, pöytäkirjoineen ja julistuksineen. Näin kansalaisten vieraantuminen politiikasta kasvaa kasvamistaan. EU:n perustuslakisopimus on eliitin kirja eliitille, ei kansalaisilta kansalaisille.
Hyvä esimerkki päinvastaisesta tavasta yhdentää eurooppalaisia kansoja on Sveitsin 26 itsenäisten valtioiden (eli kantonien) yhdentyminen yhdeksi valtioliitoksi, joiden kansalaiset antoivat itselleen federatiivisen perustuslain seuraavalla johdannolla: ”Kaikkivaltiaan Jumalan nimessä. Me, Sveitsin kansalaiset ja kantonit, tietoisina vastuustamme luomakunnalle; … hyväksymme seuraavan perustuslain…”. Tämä perustuslaki on 64 sivuina käsittävä vihkonen, jonka sisältö peruskoulun käynyt henkilö vaikeuksitta ymmärtää. Se on ajankohtaistettu vuoanna 1998 ja kansalaisten äänestämällä hyväksytty. Siinä ovat majesteetit ja presidentit kaukana. Näin yhdentyivät saksan- ranskan, italian ja eri retoromaanien kieliä puhuvat yhdeksi rauhanomaista rakentavaa yhteistyötä harjoittavat kansanainekset Sveitsin liittovaltioksi.
EU on yritys liittää saksalaiset, ranskalaiset, italialaiset ynnä muita kansanaineksia – yhteensä 25 – rauhanomaiseen rakentavaan yhteistyöhön. Eli sama tehtävä, jonka sveitsiläiset onnistuneesti aikoinaan ratkaisivat. Siinä missä Sveitsi onnistui, tullee myös EU onnistumaan. Kysymys on vain ajasta.
Mitä Suomen hallitus ja eduskunta voisivat asian hyväksi tehdä?
Ne voisivat järjestää neuvoa antavan kansanäänestyksen voimassa olevan Suomen perustuslain 53 § mukaisesti. Ja suosittaa äänestäjille äänestää EU:n perustuslakisopimukselle ”ei”. Tällä rohkealla vedolla poliittinen eliittimme osoittaisi solidaarisuutta kansalaistensa kanssa, kaventaisi kuilua kansalaisiin ja voittaisivat heidän sydämensä. Tämän jälkeen olisi syytä täydentää perustuslakimme kansalaisten aloite ja referendumoikeuksilla, jotta nykyinen yhteiskunnallinen holhoojajärjestelmä saataisiin puretuksi. Tilalle tulisi puoliedustuksellinen järjestelmä, jossa poliitikot ja kansalaiset yhteisesti kantaisivat vastuun yhteiskunnan tulevaisuutta luovasta toiminnasta. Täten Suomi osoittaisi muille EU maille tien ulos nykyisestä umpikujasta kohti yhteiseksi, demokraatiseksi EU kansalaisyhteiskunnaksi.
Torsten Almquist